Muut asiat
Lisäsin sivuille lainattuja kuvia. Kaikkihan toki tietävät, että kuva kertoo enemmän kuin ehdin höpöttää kahdessa viikossa. Olkaa siis kiitollisia siitä, että pölötystä on vähemmän sen ansiosta. Kiitokset kuuluvat sekä Viiville ja Wagnerille että Fingerporille, jotka kaikki löydät myös Hesarin nettisivuilta. Heillä on vain sellainen taito, että he saavat minutkin mykäksi. Ja se ei todellakaan ole tavallista, ehei vainenkaan!
Rakas kotiväkeni
Anssi 14v
Poika 10v
Jätkät räppäävät kuin nuoret kollit konsanaan - illasta aamuun - ja kuorsaavat lopun päivää. Siksi meillä menevät ihanasti aikataulut yksiin ja viihdymmekin mainiosti samassa tuvassa. Kunhan ruoka vain tulee ajallaan...
AIKALEIMA
Viimeisin päivitys uutissivulle on tehty 14.11.2008.
Joko pian on Joulu, onhan?
(14.11.2008)
Olen vuosi toisensa jälkeen ajatellut sitä, miten paljon stressiä ja pähkimistä Joulu meissä aiheuttaa. Voisiko ikuista joululahjakohkaamista jotenkin vähentää?
Enhän olisi minä itse, ellei minulla olisi teoriaa kaikesta ja kaikkeen! (Tosin kerran löi tyhjää ja pähkäilen sitä edelleen - miten turhauttavaa!) No - Joulun olen kuitenkin onnistunut ratkaisemaan ainakin oman mieleni mukaiseksi (sehän se on tärkeintä) ja epäitsekkäänä henkilönä luovutan toki ideani vapaaseen käyttöön. Näin se menee: lahjan saajalta ei oikein järkevästi voi kysellä hänelle tarpeellisista tavaroista, mutta eihän mikään estä häntä itseään ilmoittamasta niitä (mahdollisille) lahjojen antajille. Kun lahja on sekä antajalleen että saajalleen mieluinen niin mikäs olisikaan sen somempaa? Vaan miten voisi parhaiten onnistua tässä kohdennuksessa - siihen kysymykseen pulpahti vastauksena tällainen nettiajan idea.
Olen harjoittanut joltistakin joululahjavihjausta kesästä alkaen, joten jätän jo käytetyt ja kohdennetut vihjeet mainitsematta (oletan tietenkin näiden toiveideni toteutuvan, kuten aina ennenkin Joulupukille kirjoittaessani). Niiden lisäksi voin kertoa esimerkiksi, että partakoneeni on jostakin syystä suuttunut minulle ja pyrkii pääsemään eroon minulle kovinkin tarpeellisista osistaan. Stephen Kingin Mustan tornin päätösosa on lukematta ja kaikki muukin tuotanto sen jälkeen. Stieg Larssonin trilogian kolmas osa puuttuu myös ja se on pakko saada! Muutoin elämäni onkin täydellistä, joten tämän jälkeen Joulupukki saakin vain lepäillä ja mussutella joulueineksiään kaikessa rauhassa.
© Juba Tuomola www.viivijawagner.net
Se, mikä Wagnerille on vaikeaa, on minulle ihan helppoa. Tehkääpä perässä - ja tämä on vahva kehotus lähimmäistemme jouluahdistuksen puolesta! Henkilökohtaisesti tätä ideaa ei todellakaan pidä ottaa liian tosissaan vaan minäitse odotan Joululta jotakin ihan muuta kuin lahjoja! Munatotia, sanon minä, englantilaiseen malliin! Se onkin vielä kokematta.
Kunnia kenelle se kuuluu
Napolin jätekasoja - joskus ennen
(30.10.2008)
Uskomatonta! Tätä juttua ette kyllä ihan heti usko! Ihan oikeasti pitää kerrankin kehua Italialaista järjestelykykyä. Tämän lauseen jälkeen minua normaalisti jo naurattaisi, mutta suuni supahti ihan suppuun, kun viimeisimmällä Italian-matkallani minulle selvisi, miten paljon Napolin ja oletettavasti koko Italiankin mittakaavassa on saatu lyhyessä ajassa aikaan jäteongelman suhteen.
Saapuessamme majapaikkaamme rakkaan Annan luona, meillä oli vastassa ensimmäisenä ohjeistus jätteiden erittelystä. Yht'äkkiä paikalle oli ilmaantunut neljä erilaista jätesäiliötä ja ohjeiden mukaisesti kaikki jätöksemme tuli lajitella ensinnäkin biojätteeseen, toiseksi yhdistettyyn muovin, lasin ja metallien keräysastiaan, kolmanneksi paperin, pahvin ja kartongin pussukkaan ja viimeiseksi sekajätteeseen.
Siinähän toden teolla piti ryhtyä opiskelemaan ja miettimään jokaisen kädessä olevan roskan oikeaa paikkaa. Yllätys oli suuri, kun huomasimme, kuinka vähän hyödytöntä sekajätettä syntyi. Emme tainneet sitä saada aikaiseksi pussukkaakaan viikossa. Sen sijaan kierrätettävää jätettä kertyi pussi toisensa jälkeen. Uskomatonta kehitystä entisten roskavuorten jälkeen! Katujen varsilla, aikaisemmin useasti tulessa olleet jäteastiat olivat myös kadonneet ja jäteautot kiersivät ahkerasti keräämässä säkkejä ranskalaiseen malliin suoraan jalkakäytäviltä. Hieman alkoi mietityttää nähdessäni kaikenlaisia pussukoita kerättävän samaan autoon, joka sitten kippasi lastinsa puristinauton uumeniin. No - ehkä keräilyssä vielä on harjoitusvaihde menossa, mutta kierrtyksen ajatus lienee kylvetty myös italialaisten mieliin. Edistystä, sanon minä - jopa suomalaisilla voisi olla oppia otettavana heidän systeemistään. Forza Italia - kehitys kehittyy!
Takaisin kotona
© Seppo Mäkelä
(24.10.2008)
Häämatkailumme Sorrentoon on nyt ohi ja jalat tukevasti Suomen kamaralla. Täällä luvataan lunta ensi viikoksi ja siinä on järkytystä kylliksi Sorrenton hellelukemien jälkeen. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti Italian päässä ja isäntäväkemme kyseli jo kovasti seuraavan matkamme ajankohtaa. Tässä taitaa tulla pieni taukonen matkailussa, mutta voimme täällä Suomessa muistella kaikkia ihania tunnelmia tältä matkalta. Yläkuvassa on muisto ihanasta, hiljaisesta pinjametsiköstä, jonne teimme vaelluksen kolmistaan loman loppupäivinä. Totta kai palaamme tuohon tuoksujen ja makujen maahan, jossa ystävät meitä odottavat. Kunhan saan virallisia hääkuvia tänne Suomeen, niin laitan niitä tänne näkyviin. Käy myöhemmin kurkkaamassa.
Häähumussa
© Seppo Mäkelä
(19.10.2008)
Eilinen päivä vietettiin häähumussa. Puolentoista tunnin messuamisen jälkeen Ninan ja Gennaron vuosien seurustelu sai sinettinsä. Tuore aviopari lähti kirkosta satojen ja satojen kyläläisten onniteltaviksi.
© Seppo Mäkelä
Virallisten kuvausten jälkeen hääpari saapui vastaanotolle hulppeaan ravintolaan, jossa ruokakavalkadi tarjoiltiin vuoroin ulkona, vuoroin sisällä. Suomalainen olisi ollut täynnä jo lämmittelyruoista, jotka tarjoiltiin ennen varsinaisen ruoan alkupaloja. Hyvässä seurassa aika kului kuin siivillä ja ruokalajien välissä seurusteltiin ravintolassa sekä ympäröivissä puutarhoissa.
© Seppo Mäkelä
Ilta huipentui ulkona hääkakun leikkaamiseen ja mahtavaan ilotulitukseen. Viisituntisen mässäilyn jälkeen tuntui siltä, kuin olisi viettänyt synttärit, joulun ja uuden vuoden yhdellä istumalla. Maanantaina vastanaineet herra ja rouva Savarese lähtevät häämatkalle. Laitan myöhemmin paljon kuvia häistä valokuvasivuille.
Torna a Sorrento
© Seppo Mäkelä
(16.10.2008)
Matkamme on alkanut suotuisissa merkeissä. Ilmat ovat meitä hellineet ja aurinkoinen sää on jatkunut tähän asti. Viikonlopuksi on luvassa hieman epävakaisempaa ja toivommekin, ettei sade pilaa häitä lauantaina. Lämmintä on riittänyt 25 asteen paikkeilla päivisin ja se on epätavallisen lämmintä jopa Italialaisten mielestä.
© Seppo Mäkelä
Uimaranallekin poikkesimme muiden puuhien lomassa. Toisen Suomen nipotinoista noudin Napolista jo maanantaina, toisen haen tänään Roomasta. Perjantaina tulee vielä tuttuja yökylään, joten Annan terassilla riittää silloin vilskettä. Anna on asennuttanut tänne langattoman verkon, mutta paksujen kiviseinien takia se toimii milloin muistaa. Luulisin saavani kuitenkin myöhemmin hieman hääkuviakin nettiin. Nyt täältä tähän.
Jälleennäkemisen odotuksessa...
© Lars J W Holm
(11.10.2008)
Elän odotuksessa saada taas yhteen kootuksi koko sisarusparvemme syksyllä Italian häiden yhteydessä. Harvoinpa näitä tilaisuuksia tulee. Muistelemme varmasti aikaisempia tapaamisiamme ja niistä erityisesti 50-vuotispäivää viettäneen siskomme luo tekemäämme yllätyskäyntiä samoin kuin vanhempieni viisikymmenvuotishääpäivän juhlintaa jokunen vuosi sitten Sorrentossa, jolloin koko perhe oli koolla. Senkin jälkeen on koko perhe kertaalleen kokoontunut yhteen, mutta tänä syksynä juhlimme häitä "vain" sisarusten kesken, tietysti unohtamatta varsinaista juhlan aihetta eli hääparia.
Matkamme alkaa 11.10. ja jatkuu aina 23.10 asti Annan lempeässä ja lämpivässä hoivassa St.Agatassa. Matkan kohokohta eli hääpäivä on 18.10. Nipotinot eli suomen sisareni lapset perheineen viipyvät Italiassa hieman lyhyemmän ajan, joten saamme "hengähtää" muutaman päivän lomamme molemmissa päissä. Tällä kertaa emme ehdi tutustua mihinkään uusiin kohteisiin. Italian matkastamme sekä tietenkin häistä koetan raportoida aikanaan (kuvien kanssa) mahdollisimman ahkerasti! Internetyhteys on kuitenkin etsittävä erikseen nettisivun päivitystä varten, joten toivotaan parasta. Nyt sinullakin on tuplasti jännitettävää syksyn matkamme suhteen.
pieni on kaunista
(05.10.2008)
Saako kaupassa käydä sunnuntaina?
Kysytään sitä kansamme viisaimmilta eli eduskunnan palkkioita nauttivilta kansanedustajiltamme. Vastaus on: kyllä, ehkä ja ei. Voisiko sitä enää selvemmin sanoa? Alle sataneliöisissä myymälöissä sopii toki käydä milloin vain ovet ovat auki (kyllä); alle neljänsadan neliön myymälöissä useimmiten mutta ei aina (ehkä); sitä suuremmissa vain harvoin, rajattuina aikoina (ei). Hauskin tapaus nykyisessä viisaassa lainsäädännössämme on se, että jouluaaton osuessa sunnuntaille saa kaupassa käydä kello 12 ja 13 välillä. Poikkeuslailla sitten joudutaan säätämään tätäkin lainkohtaa edes jotenkin järkeväksi.
Tällaista jakoa pieniin ja suuriin myymälöihin voisi pitää joltisen järkevänäkin toimena tukea pieniä, huonosti kannattavia lähikauppoja. Varsinkin kuntatalouden kannalta on tärkeää, että autottomat, ikääntyvät kuntalaiset saavat välttämättömät peruspalvelunsa läheltä kotiaan. Asukkaiden kuljettaminen päivittäin kaukana sijaitseviin kauppakeskuksiin tulee tosi kalliiksi - se on yhtälö, jossa on vain maksajia.
Nykyisen aukiololain säätäminen johti välittömästi ns. kioskien eli alle sataneliöisten myymälöiden lisääntymiseen, koska samalla poistettiin vanhat kioskikaupan rajoitukset esim. valikoimien suhteen. Tämä johti esim. huoltoasemien valikoimien vaihtumiseen autotarvikkeista elintarvikkeiksi. Miksi? Jokainen tarvitsee ruokaa ja jos sitä saa myydä silloin kun kaupat ovat kiinni niin tarjonta kohtaa kysynnän. Hinnoista ei tarvitse välittää, koska kilpailua ei ole. Toiminnan kannattavuuden tueksi lainsäätäjä on myös nähnyt tarpeelliseksi määrätä kioskityöntekijöille kaupan sopimuksia huonommat palkat ja poistaa osan "hankalien" työaikojen lisistä, koska kioskien laajemmat aukioloajat eivät tietenkään voi olla yhtä "hankalia"!
Aika pian joku viisas lain porsaanreikien etsijä saikin miljoonan euron idean: koska huoltoasema ei oikeasti ole kauppa tai kioski, niin eihän aukiololaki voi koskea niitä. Ei ainakaan, jos niiden nimi muutetaan liikennemyymäläksi. Sellaisia ei aukiololaki taida edes tuntea. Huoltoasema saa toki olla auki ilman rajoituksia. Nykyisin liikennemyymälät alkavat olla hypermarketkokoisia, mutta lainsäätäjän avustuksella rajoitusten ulkopuolella. Lain rajoja testataan piakkoin Itä-Suomessa, mutta povaan nahkatulosta, koska kyseinen ketju on onnistunut voitelemaan niin kansanedustajat kuin kuntapäättäjätkin suosimaan itseään. Vai oletteko nähneet muita kuin näitä kolmikirjaimisia liikennemyymälöitä parhailla paikoilla? Tässä on helppo nähdä politiikan mädännäisyys, jos vain haluaa. Joitakin vihjeitä tästä kuviosta saatiin kansanedustajien vaalirahasotkuista, mutta asia on jo vaiettu kuoliaaksi vaikka suuremmat kuviot jäivätkin paljastumatta - ja jäävätkin. Ihmiset haluavat kuitenkin ruokaa silloin kuin heitä haluttaa mennä kauppaan - ei vaan, anteeksi: parituhatneliöiseen liikennemyymälään, joka ei toki ole kauppa, eihän? Kaikki autoilijat tuntevat hyvin liikennemyymälöiden erinomaiset palvelut autoilijoille - hah, sallikaa minun nauraa ja makeasti - pissat housussa!
Lainsäätäjän tavoitteena on siis ollut pienten kauppojen vapaampi aukiolo ja tätä kautta niiden toiminnan tukeminen. Miksi pienet kaupat sitten tarvitsevat tukea? Pienten kauppojen tulosrakenne on suurista poikkeava. Tehokkuus on pakostakin pienempi, koska henkilökuntaa tarvitaan enemmän suhteessa myyntiin. Yleensä pienessä myymälässä saa kuitenkin parempaa palvelua kuin suuressa ja sitähän kaikki asiakkaat haluavat, vaan eivät toki halua siitä maksaa senttiäkään enempää. Niinpä yksintyöskentely yleistyy pienimmissä myymälöissä ja samalla lisääntyy myös turvattomuus sekä näpistelyongelmat, jotka taas johtavat korkeampiin hintoihin. Yleiskulut ovat pienmyymälässä suhteessa suuremmat kuin isossa myymälässä, sille ei vain voi mitään. Neliövuokra on suurempi, samoin sähkö- ja jätekulut jne.
Pienissä kaupoissa valikoima on pienempi mm. pienemmän koon takia. Perusvalikoimaa on vaikea hinnoitella kovin paljon kalliimmaksi kuin kilpailijalla ja paremman katteen tuovia tuotteita ei enää tahdokaan mahtua valikoimaan, koska tilat eivät riitä. Tässä on oravanpyörä, joka ruokkii itseään, toisin sanoen suurmyymälöitä. Yhteiskunnan autoistuminen lyhentää näennäisesti ostosmatkoja ostoskeskuksiin halvempien hintojen perässä ja asiakkaan on helppo unohtaa kauppamatkan kulut, jotka eivät näy kassakuitissa. Olisi luullut bensan hinnan nousun saavan asiakkaat laskutaitoisemmiksi, mutta se on pelkkää kuvitelmaa. Kymmenen senttiä halvempi kahvipaketti "kannattaa" hakea kymmenen kilometrin päästä! Ei vaan mene minun järkeeni tämä yhtälö.
Nytpä olen saanut purkaa patoutunutta harmiani tässä kauppojen aukiololainsäädännön vääristymien kritisoinnissa. Mielestäni on kuitenkin melkoisen epäreilua, että laillista liiketoimintaa rajoitetaan keinotekoisilla säädöksillä, joita ei kukaan suostu valvomaan. Tiedän montakin myymälää, jotka toimivat laittomasti tässä asiassa. Onkohan mikään yllätys, että ne kuuluvat samaan konserniin jo aikaisemmin mainitsemieni liikennemyymälöiden kanssa? Kauppojen aukiololaissa on erikseen mainittu, että sitä ei valvo kukaan muu kuin poliisi. Tämä onkin varmaan heille päivittäisessä toiminnassaan ykkösasia ja lainrikkojien pelotteena kauhistus! Hah, saisipa poliisin paikalle edes hätätapauksissa, mutta ainakin Helsingissä se on toiveunta. Hätäkeskus ilmoittaa tyynesti, että poliisilla on parempaakin tekemistä kuin ottaa kiinni rikollisia...
Aunen kauppa on toiminut kaikkien saamiensa ohjeiden mukaisesti pienentäessään myymälän alle sataneliöiseksi. Ensinnäkin allekirjoittanut on laskenut millimetriviivaimen kanssa, että myymälän pinta-ala jää varmasti alle sadan neliön, vaikka ohjeet sen laskemiseksi ovatkin vähän sitä ja tätä. Varman päälle mennään, niinpä ei ole kenelläkään sanomista sen suhteen. Kaupan Liitto ei osaa tässä asiassa neuvoa, mutta hehän valvovatkin vain kauppiaiden asioita korkeimmalla tasolla tässä maassa, joten ei ihme. Päivittäistavarakauppiaiden yhdistys jopa uskaltautui kertomaan oman näkemyksensä, varauksella. Ilmoitukset kaupan pienentämisestä on tehty sekä paikalliselle poliisilaitokselle että Lääninihallitukseen. Terveysvalvonta ei pyynnöstä huolimatta ota asiaan kantaa, vaikka heidän tulee lain mukaan hyväksyä kauppaliikkeiden toiminta. Toisaalta, he ottavat ärhäkästi kantaa siihen, onko käsienpesualtaita riittävästi (viisi ei riitä pikkumyymälässä) tai onko pesurätti ripustettu väärään paikkaan kuivumaan...
Kaiken tämän purkauksen tarkoituksena on kyseenalaistaa lainsäätäjän tapaa rajoittaa laillisen liiketoiminnan mahdollisuuksia tässä maassa. Jos säätelyä tarvitaan, sillä tulisi olla päämäärä. Tällä hetkellä päämääränä näyttää olevan yhden toimijan tukeminen kirjoittamalla lakipykälät niin, että niitä on helppo kiertää laillisesti. Kuntien kaavoitus tukee tätä toimintaa, joten lobbaus on ollut tehokasta niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla. Ketä tämä hyödyttää? Lainsäätäjän ajatusten mukaan ei ketään, koska kyseinen toimija on niin sanotusti "voittoa tuottamaton". Itse näen melkoisen lihavat tilipussit eräillä henkilöillä... Mikäli tämä toimintatapa on kansalaisia suosiva niin eikö olisi syytä sosialisoida kaikki liiketoiminnat? Neuvostoliitto takaisin! Huumoria... Vaan naurattaako tämä muita kuin minua? Pääministeri on ehdottanut aukioloaikojen lyhentämistä pidentämisen kustannuksella. Selkeä homma? Mahtaakohan pääministeri käydä itse kaupassa yleensäkään? Tällaisia päättäjiä meille on laitettu, ehkäpä vieläkin onnettomampia neuvonantajia...
© Seppo Mäkelä
Mainos! Pian Aune palvelee pidempään ja syvempään, tunteella ja taidolla, sinua ajatellen, aivan ihollasi. Mutta - laillisesti.
arvoitusten saari
© Seppo Mäkelä
Napolin lahdella merestä kohoaa saari kuin nappi, ja se onkin nappi kohde tutustumiseen.
(14.09.2008)
villa san michele caprin saarella
Minulle Capri tarkoittaa sen syvintä sydäntä eli Axel Munthen Anacapriin rakentamaa Villa San Micheleä. Se on tarunomainen ja myyttinen rakennus, josta riittää tarinoita enemmän kuin muusta Caprista yhteensä.
Axel Munthe (s. 31.08.1857) rakensi San Michelen omaksi asunnokseen ja se valmistui vuonna 1896. Hän ehti asua siellä 14 vuotta aina vuoteen 1910 asti. Sen jälkeen hänelle kehittyi silmäsairaus, joka esti häntä asumasta Italian kirkkaassa auringossa ja lopulta sokeutti hänet (1930), mutta myöhemmin (1934) hänen silmänsä leikattiin ja hän pystyi palaamaan Caprin saarelle, missä hän elämänsä aikana asui kaikkiaan 56 vuotta. Hän kuoli Ruotsissa 92 vuoden ikäisenä 11.02.1949 (kuningasperheen pysyvänä vieraana vuodesta 1942). Hänen testamenttinsa jälkeen Caprin huvila on ollut museona Ruotsin valtion omistuksessa. Huvila sijaitsee Anacaprissa, 327 metrin korkeudessa ja sinne johtaa nykyään kapoinen tie, joka on louhittu kallioseinään. Munthen aikana tietä ei ollut, joten kaikki rakennustarvikkeet on kannettu ylös jyrkkää vuorenrinettä. Matka ei ole helppo, olen sen kiivennyt ylös kerran itsekin. Toista kertaa en sitä tee!
Munthen huvilan paikalla on aikoinaan ollut roomalainen huvila. Sen jäänteet on säilytetty ja näkyvissä huvilan perustuksissa. Paikalla on ollut myös keskiaikainen kappeli, jonka Munthe siirrätti toisaalle tontilla. Munthen jäljiltä talosta löytyy niin roomalaisajan kuin etruskienkin sekä muinaisten egyptiläisten aikaisia esineitä. Varsinkin viimeksi mainittuja on vaikea uskoa löytyneen roomalaisajan huvilasta. Munthe itse kertoo kirjassaan (julkaistu 1929) huvilansa rakentamisesta uskomattomia tarinoita monien patsaiden löytöpaikoista, jotka hän näki unissa tai näyissä. Uskokoon ken tahtoo. Kirja teki Munthesta kuuluisan ja se onkin käännetty 45 kielelle.
© Lars J W Holm
Munthen huvilan puutarhassa aito egyptiläinen Sfinksi katsoo Caprin kaupunkiin; Munthe kertoo kirjassaan löytäneensä sen näkynsä ansiosta Caprilta veden alta.
Munthe suunnitteli itse huvilan ja omien sanojensa mukaan "taloni täytyy olla täynnä aurinkoa, tuulta ja meren ääniä, niin kuin kreikkalaisen temppelin, ja täynnä valoa, valoa ja valoa".
Nykyisin Munthen huvila San Michele toimii Ruotsin konsulaattina ja on ruotsin kulttuuri-insituutin suojeluksessa. Siihen kuuluu myös erikoinen puutarha, josta on muodostettu Barbarossa-vuoren kansallispuisto (55.000 neliömetriä), missä erityisesti muuttolinnut mutta myös puutarhan erikoiset kasvit ovat suojeltuja. Munthe hankki puutarhaan myös skandinaavisia kasveja, esimerkiksi koivun, jota tuskin kasvaa muualla Etelä-Italiassa.
© Lars J W Holm
Munthen huvila rakentuu vanhan roomalaisen huvilan raunioiden päälle, esimerkkinä siitä on etualan vanha kaivo.
Munthe toimi aikanaan aktiivisesti kitkeäkseen paikallisen tavan pyytää muuttolintuja verkoilla. Caprihan on Afrikasta palaavien lintujen ensimmäinen laskeutumispaikka Napolin lahdella. Paikalliset "metsästäjät" käyttivät lisähoukuttimina häkkiin vangittuja lintuja ja niiden laulua houkuttelemaan lajikumppaneitaan suoraan kohti odottavia verkkoja. Nykyisin metsästyksessä käytetään pyssyjä mutta lakisääteisistä metsästysajoista ei kukaan piittaa. Salametsästäjät ovat koko rannikolla häikäilemättömiä joten heistä on syytä pysyä kaukana.
Munthe rakasti musiikkia, eläimiä ja luontoa. Samoin teki Ruotsin kuningatar Victoria (of Baden), joka vietti paljon aikaa terveyssyistä ja Munthen kehotuksesta (reuman ja mahdollisesti tuberkuloosin vuoksi) Napolin lahden alueella, minne hän palasi lähes joka vuosi. Vuonna 1908 Munthe oli valittu Ruotsin kuningattaren psykiatriksi, mitä tointa hän hoiti kuolemaansa asti. Heillä oli tapa kävellä yhdessä Anacaprilla ja järjestää yhteisiä konsertteja, joissa kuningatar soitti pianoa ja Munthe usein joko lauloi tai soitti viulua. Munthe osasi soittaa myös pianoa. Huhujen mukaan hänen suhteensa kuningattareen ei rajoittunut vain tähän, mutta siitä ei ole todisteita. Munthe itse oli naimisissa kaksi kertaa, ensin Ultima Hornbergin kanssa (1880) ja sittemmin englantilaisen aristokraatin Hilda Pennington-Mellorin kanssa (1907), mistä liitosta syntyi kaksi poikaa. Liiton myötä Munthe sai englannin kansalaisuuden. Hildalle Munthe rakennutti häälahjaksi huvilan Ruotsiin Taalainmaalle, missä vaimo poikien kanssa asui lähinnä kesäisin Munthen viettäessä aikaansa Caprilla. Nykyisin huvila on museoitu ja Ruotsin valtion suojeluksessa, myös Englannissa olevat kiinteistöt ovat museoina.
axel munthe
Axel Munthe
Axel Munthen ensivisiitti Caprin saarelle oli sattumaa, kun hän 17-vuotiaana oli mukana purjehduksella, joka teki pysähdyksen Caprin saarelle. Hän kipusi kinttupolkua Anacaprille ja löysi vanhan kappelin jäänteet, jotka puolestaan oli rakennettu Rooman keisari Tiberiuksen vanhan huvilan rainioille. Hän alkoi unelmoida tontin ja rakennusten kunnostamisesta.
Munthe opiskeli lääketiedettä Uppsalassa ja Montpellierissä Pariisissa, missä hän väitteli kaikkien aikojen nuorimpana tohtoriksi (1880) ja minne hän avasi oman vastaanottonsa käyttäen oppi-isänsä viitoittamaa tietä hypnoterapeuttina. Psykiatrina hän saavutti Pariisissa huippusuosion ja hoiti lopulta vain kaikkein varakkaimpia potilaita keräten huomattavan omaisuuden (vastapainoksi hän hoiti varattomia ilmaiseksi). Hän oli myös Louis Pasteurin oppilaana kehittämässä raivotaudin rokotetta. Hän uskoi eutanasiaan varsinkin parantumattomien sairauksien, kuten raivotaudin kohdalla, milloin potilas kokisi ainoastaan pitkitettyä tuskaa taudin johtaessa kuitenkin vääjäämättä kuolemaan. Lopulta hän kuitenkin sai tarpeekseen hoitamiensa hienostorouvien muotisairauksista (kuten kuvitellusta umpisuolesta) ja lähti 1883 tai 1884 Napoliin auttamaan koleraepidemian riivaaman kaupungin asukkaita. 1887 hänen onnistui hankkia omistukseensa havittelemansa tontti Anacaprilta. Saadakseen lisää varoja huvilansa rakentamiseen hän avasi vuonna 1890 vastaanoton Roomassa.
Omaperäisenä kirjailijana Munthe kirjoitti kirjaansa myös luvun omasta kuolemastaan. Hän kertoi siinä kohtaamisestaan Pyhän Fansiskuksen kanssa näin:"Pääni taipui Pyhän Fansiskuksen edessä. Olin kuollut - enkä tiennyt sitä." Munthen pelastaa Fransiskuksen tiukasta kuulustelusta lopulta kaksi pikkulintua, jotka todistavat Fransiskukselle Munthen hyvistä teoista ja hänet päästetään sisään portista ikuiseen elämään. Fransiskus lienee esiintynyt taivaan portinvartijana siitä syystä, että Munthe samaisti oman elämänsä tähän pyhään eläinten ystävään.
© Lars J W Holm
Munthen huvilan puutarhasta on saaren paras näköala Caprin kaupunkiin.
Uskomattomasta suosiostaan huolimatta Munthen kirja San Michelestä ei saanut kaikkien hyväksyntää. Munthe itse vastasi jo aikanaan kirjansa arvostelijalle näin: "Kuuluisa englantilainen kirjailija on kutsunut kirjaani San Michelestä 'kuoleman kirjaksi'. Ehkä se on totta, koska harvoin olen ajattelematta kuolemaa. 'Non nasce in me pensier che non vi sia dentro scolpita la morte' kirjoitti Michelangelo Vassarille. ['Ajatuksiini ei mahdu, ettemmekö olisi alati kuoleman keskellä', suomentaisin edellisen nurikurisen tekstin.] Olen väitellyt loputtomasti synkän kollegani kanssa pettyen toistuvasti hänen tapaansa vähätellä kaikkia niitä, joita olen yrittänyt puolustaa. Heitä olen ajatellut kirjoittaessani tätä kirjaa, kertoessani heidän elämästään ja kärsimyksistään ja siitä miten todistin heidän kuolemaansa." [Tässä hankalassa vanhahtavan kielen nykyaikaisemmassa käännöksessä minua on auttanut myös Lasse Holm, kiitos!]
Hyväsydämisen ja aikaansaavan tohtorin huvilaan kannattaa ehdottomasti tutustua, se on nähtävyyden lisäksi elämys ja antaa kauniita muistoja pitkäksi ajaksi. Anacaprin nähtävyyksistä samanlaisen muiston antanee vain köysirata, joka ei tosin sovi heikkohermoisille. Itse Caprin kaupunki on valjastettu turismille ja täynnä hotelleja tai ylihintaisia putiikkeja. Rahaa Caprilla saa kulumaan niin paljon kuin sitä kukkarossa on ja paljon, paljon enemmänkin! Capri elää nykyaikaa joten luottokortit käyvät kaikkialla!
Edellä olevassa uutisessa on lähteenä käytetty mm. useita Wikipedian artikkeleita Caprista sekä Axel Munthesta.
arvoitusten linna
© Antonio Cilento
Tämän linnan olet jo nähnyt italialaisissa kolikoissa, mutta mikä onkaan sen tarina?
(01.09.2008)
Etelä-Italiassa on olemassa linna, Castel del Monte, jota ei oikeastaan pitäisi olla olemassa. Kukaan ei tarkalleen tiedä, miksi se on rakennettu. Siinä ei ole vallihautaa eikä niin ollen myös laskuporttia. Linnaa ei siis ole koskaan voitu puolustaa perinteisin keinoin. Näiden omana aikanaan "mahdottomien" seikkojen vuoksi linnan tarkoitus on jäänyt arvoitukseksi.
Castel del Monten linna sijaitsee Apuliassa (maakunnan nimi on italiaksi Puglia), Kaakkois-Italiassa. Linna on rakennettu 1200-luvulla, tarkemmin sanottuna vuosien 1240 ja 1250 välillä. Linna ei koskaan tullut valmiiksi ja varsinkin sisustustyöt jäivät kesken. Kuitenkin linnan rakentaja, Rooman keisari Fredrik II, käytti linnaa metsästysretkiensä majapaikkana kuolemaansa asti (v. 1250).
Tämän jälkeen linnaa on käytetty vankilana ja se on ollut suojapaikkana ruton aikana. Castel Del Monte on UNESCOn maailmanperintökohde ja kuten mainittu, myös kuvattuna Italian pienissä kolikoissa.
Linna on rakennettu keskelle "ei mitään", pienen mäennyppylän päälle. Turistit pääsevät paikalle vain autolla, mutta linnaan johtavalle tielle ei heillä ole asiaa, vaan läheiseltä parkkipaikalta on järjestetty sukkulabussi, joka ajaa edes takaisin parkkipaikan ja linnan välillä (maksua vastaan - tietenkin). Linnassa saa liikkua vapaasti ja tutustua myös pieneen museoon, joka kertoo linnan historiasta. Linnassa liikkuessa huomio kiinnittyy erityisesti tyhjiin seiniin ja huoneisiin. Vain lämmitykseen tarkoitetut tulisijat lienee aikanaan saatu valmiiksi, mutta nykyään niidenkin paikat paljastuvat ainoastaan jälkinä seinillä. Yhdestä tornista löysin aikakauden vessan, pohjattoman kuilun kivisen istuimen alta.
Mielenkiintoisinta linnassa on sen muoto, joka syntyy linnan kuudessa kulmassa tasavälein olevista torneista, jotka toistavat itse linnan erikoista, kuusikulmaista muotoa. Se on käymisen arvoinen, vaikka jääkin sivuun turistireiteistä.
Edellä olevassa uutisessa on lähteenä käytetty mm. Wikipedian artikkelia Castel del Montesta.
ampiaisen pörinää
© Lars J W holm
Siinä on kahva, mutta ei se ole täti eikä matkalaukkukaan, vaan - Ape 50cc
(01.09.2008)
Sehän se on, Piaggio APE! Italian kielessä "ape" tarkoittaa ampiaista, kun taas "vespa" tarkoittaa mehiläistä. Siis apen pörinä on kiukkuisempaa! Sen kyllä kuuleekin kauempaa ja apea on syytäkin väistää kauemmas kuin vespaa.
Ape on kevyt, kolmipyöräinen, Italiassa yleensä lavalla ja ajajan kopilla varustettu "mopo", joka on lähtöisin Piaggion tehtailta Intiasta (!). Sitä on valmistettu jo vuodesta 1948. Muunlaisia malleja ovat mm. umpikopillinen paku sekä ns. "riksa" eli tuk-tuk. Näitä valmistaa myös Bajaj Auto.
Italiassa Ape on tavanomainen näky, erityisesti maaseudulla. Siitä tekee erinomaisen erityisesti pieni koko kapeilla kujilla. Se on myös helppo pysäköidä käytännöllisesti katsoen minne ja miten tahansa. Apen lava on oiva myyntialusta ja paikalliset käyttävätkin sitä liikkuvana toriautona.
Apea saa jopa 175-kuutioisella moottorilla varustettuna, mutta yleisimmin Apet ovat vain 50-kuutioisia. Myös isompaa TM-mallia on saatavana. Kuvan Ape on siis se tavallisin 50-kuutioinen.
Ape on hidas, mutta se ei ole ongelma, koska liikenne on yleensä muutenkin hidasta. Vääntöä on riittävästi mäkisessäkin maastossa. Nopeammalla tiellä Ape väistää italialaiseen tapaan hetikohta sivumpaan, jotta ohitus olisi hieman helpompaa.
Jos ja kun Italiassa kuulet ampiaisen lähestyvän, niin väistä reilusti selkä tiensivun muuria vasten, koska Apea ajetaan aina kaasu pohjassa!
Oheisistä filminpätkistä näet itse, kuinka se Ape oikein kulkee. Joskus kuorma vain painaa enemmän kuin Ape itse ja kuinkas sitten käykään...
Edellä olevassa uutisessa on lähteenä käytetty mm. Wikipedian artikkelia Apeista.
kummallisia hiippalakkikyliä
© Seppo Mäkelä
Aitoja trulloja Fasanossa Italiassa. Tämän trullon yläkerrassa saimme Ninan ja Antonion kanssa makoisat unet ja paljon kummasteltavaa.
(15.08.2008)
Trullo (monikossa trulli) on perinteinen Apulian maakunnan pelkästään kivestä (muuraamatta) tehty rakennus, jossa on hiippamallinen katto. Italiaksi maakunnan nimi on nykyään Puglia, vaikka sen ikivanha nimi onkin Apulia, kuten suomenkielinen vastineensa. Trullon hiippalakin kruununa on koriste, jolla on oma merkityksensä; siitä lisää myöhemmin. Trulloja löytyy vain Apulian Valle d'Itrian alueelta, eniten Alberobellosta. Niitä on myös Locorotondossa, Fasanossa, Cisterninossa, Martina Francassa ja Ceglie Messapicassa. Alempaa tekstistä löydät kartan tästä alueesta. Alberobellon trullot ovat UNESCOn maailmanperintölistan suojeluksessa. Olen itse paikan päällä tustustunut sekä Fasanon että Alberobellon trulloihin sekä silmäillyt ohi ajaessa muitakin; trullot ovat tällä alueella yleisiä varsinkin varasto- tai talousrakennuksina edelleenkin. Alberobellossa koko vanha keskusta koostuu pelkästään todella vanhoista trulloista, joissa kaikissa joko asutaan tai niissä on turisteja varten liikkeitä - useimmiten sekä että.
© Seppo Mäkelä
Alberobello on täynnä trulloja, osa niistä on jopa useita satoja vuosia vanhoja. Kuvassa Alberobellon kaupallista keskustaa.
Alunperin trullot olivat varastorakennuksia ja ne rakennettiin pelkistä kivistä ilman sidosaineita, kuten alueen raja-aidat. Trullon sisäkatto rakennettiin itsekantavaksi ja peitettiin toisella, vedenpitävällä liuskekivikerroksella. Kattojen holvaustyyli on omana aikanaan ollut edistyksellinen ja olen lukenut myös arveluista, että asialla olisivatkin alunperin olleet itsensä etruskit. Tiedä siitä sitten; sen aikaisia uutisia on niukalti käytössä. Trullon katon huipulle laitettiin symbolinen kuva ja joskus käytettiin lisäksi kattoon maalattuja kuvia, kuten "paha silmä", malochio. Muita merkkejä olivat esim. risti, sydän tai tähti. Koristeiden alkuperäinen merkitys on joltisenkin epäselvä, mutta se lienee yhteydessä joko trullojen rakentajiin tai sitten niiden asukkaisiin.
Tässä joitakin malleja trullojen hiippakoristeista.
Trullon kiviseinät ovat paksut, mikä takaa viileyttä kesällä ja lämpöä talvella. Perinteisessä trullossa on vain yksi huone mutta huoneita saatettiin myös yhdistää toisiinsa, jolloin jokaisessa huoneessa oli oma katto eli "hiippalakki". Trullon seiniin oli rakennettu hyllyjä, alkoveja, joissa erityisesti lapset nukkuivat, yleensä verhon suojassa. Niissä trulloissa, joita olen itse nähnyt, on seinissä ollut hyllyjä myös tavaroiden säilytystä varten.
Trullojen alkuperästä on monenlaisia teorioita. Yleisimmin arvellaan, että verotuksen perustuessa asuinrakennusten määrään ja kokoon, trulloja rakennettiin "talousrakennuksiksi", joista ei tarvinnut maksaa veroa, koska ne olivat yksinkertaisia, vain ladotusta kivestä tehtyjä rakennuksia. Ainakin nykyään trullot on myös rapattu sekä sisä- että ulkopuolelta. Onkin vaikea sanoa, mitä seinät kätkevät sisäänsä.
Koska trullot ovat nykyään maailmanperintölistan suojeluksessa, niiden remontointiin tarvitaan erityinen lupa ja uusia trulloja ei saa enää rakentaa, ei edes turistikäyttöön. Itse olen toki viettänyt yön upouudessa trullossa. No, Italia on Italia. Olen yöpynyt myös vuosisatoja vanhoissa trulloissa, jotka oli taitavasti restauroitu useiksi huoneistoiksi. Esimerkiksi asuintilaksi muutetussa vanhassa navetassa oli jäljellä eläinten liekanaruja varten pelkästä kivestä tehdyt koukut seinällä. Näistä rakennuksista on kuva ylimpänä. Trullossa asuminen ja siinä yöpyminen on kokemus, jota voin suositella! Jos sattumoisin olet matkalla Alberobelloon tai Fasanoon niin otapa yhteyttä ja järjestän sinulle mukavan yösijan.
© Googlemaps
Tässä kartta, josta ehkä hyvällä onnella pystyt hahmottamaan Puglian aluetta. Olemme siis Italian "saappaassa" koron puolella ja alueen suurin kaupunki on Bari.
Edellä olevassa uutisessa on lähteenä käytetty mm. Wikipedian englanninkielistä artikkelia trulloista.
tulevia uutisia, toivottavasti...
Tässä esimakua tulevista uutisista. Näistä seuraavista aiheista (vain yksi on enää jäljellä) minun on tarkoitus tehdä uutisia tälle sivulle. Tarkennuksena kerrottakoon, että kaikki muut aiheet on jo käsitelty. Seuraile sivun tapahtumia ja tämä viimeinenkin "juusto" tulee käsiteltyä. Huomasithan, että olen lisännyt pääsivulle tiedon uutissivun viimeisimmästä päivityksestä!
emmentaljuustotaloja?
© Lars J W Holm
Mahtaako näille reikätaloille olla luonnollinen selitys? Tietenkin on, kyllä Sepe senkin hoitaa!
Ehkä kiinnostuit tästä viimeisestäkin aiheesta. Jonkinlaista selvitystä tähänkin kuvapalaan on tulossa ennen pitkää. Seuraile sivun tapahtumia niin pysyt kärryillä!
Onpa köyhää, ihan kuin minä!
© Pertti Jarla
(05.08.2008)
Viime aikoina(kin) sivuillani on lievästi sanoen ollut tositosi köyhää, siis päivitysten suhteen. Hyi sentään minua, enpä paremmin sano. Ruoskis, ruoskis; auts!
No, tässä tulee edes jotakin uutta. Tai no, ainakin uutta tekstiä - ajatuksista en niinkään tiedä. Koskahan opin olemaan mollaamatta viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä? Ehkäpä "ne" vievät sormeni jonakin päivänä mutta varokoot mokomat, aion opetella kirjoittamaan varpaillani. Juuri nyt en osaa olla edes varpaisillani, mutta katsotaanpa seuraavan jutun julkaisun jälkeen... Jo keskikoulussa matematiikan opettajani sai tarpeekseen näsäviisaudestani ja laittoi minut ulos luokasta - mikä hapeä! Varmaankin tarkoituksena oli oppia siitä jotakin mutta...
JOTAKIN UUTTA, JOTAKIN VANHAA
© Lars J W Holm & Gens.labo.net
Vico Equensen uimaranta joskus ennen ja nyt
(05.08.2008)
Jotkut asiat maailmassa eivät muutu, siltä ainakin tuntuu Etelä-Italiassa. Pikku hiljaa kuitenkin sielläkin ainakin ympäristö muuttuu, kuten kuvista näkyy. Kuvien välillä taitaa olla vuosisata ja turismi - tai kehitys - on muuttanut maisemaa vääjäämättömästi.
Mutta muuttuvatko asenteet ja uskomukset edes samaan tahtiin? Meistä tuntuu uskomattomalta se, kuinka vanhat tavat ja uskomukset edelleen ovat tärkeitä, jopa pyhiä, Napolin lahden eli Campanian asukeille. Ovatko he tietämättömiä vai tyhmiä? Minun mielestäni he eivät ole kumpaakaan vaan sidoksissa kulttuurisen perintönsä kahleisiin. Pikku hiljaa - toivoakseni - näitä kahleita voidaan katkoa ja myös eteläisen Italian asukkaat saavat uutta ja realistisempaa kosketuspintaa tämän päivän todellisuuteen, jossa (minun mielestäni) ahdistavat perinteet ja katolisen kirkon rajoitukset alkavat hälvetä ja pikku hiljaa antavat tilaa "eurooppalaisempaan" elämään tämän päivän italialaisuudessa. Pohjoisessa Italiassa tähän tasapainoon ollaan jo pääsemässä hukkaamatta italialaisuuden tai katolisuuden perinteitä.
Tämä pohjoisen ja etelän kulttuurinen ero, sanotaan sitä vaikka "edistykseksi", on luonut näiden alueiden välille sen laatuisen eripuran, että pohjoinen osa Italiasta haluaisi irtautua etelästä. He tuntevat olevansa maksumiehiä valtiossa, jossa eteläinen osa vain vetää lonkkaa ja nauttii pohjoisen maksamista työttömyyskorvauksista. Pohjoinen on kuitenkin täysin riippuvainen etelästä tulevasta työvoimasta. Etelässä työttömyys on valtaisaa ja työmahdollisuudet ovat heikot. Ilman "suhteita" ei ole toivoakaan kunnollisesta työpaikasta. Suhteilla tarkoitan valtion hallinnon yläpuolella toimivaa "Napolin mafiaa" eli Camorraa (muitakin mafioita toki on). Itse kyselin aikoinaan siskoltani, voisinko saada työpaikan Etelä-Italiasta, vaikka vain roskakuskina. Hän nauroi hillittömästi; se nyt varsinkin on mahdotonta, ellen tunne mafiosoja, joiden hallussa roskabisnes on (kuten myös hautausala, rakennusala, tienrakennus jne...). Nykyisin on koko maailmakin nähnyt, miten jäteasiat Napolissa hoidetaan.
© Salvatore Laporta / AP
Jätehuoltoa Napolin tapaan
Ongelmia alkoi syntyä, kun laillisten jälkeen laittomatkin kaatopaikat täyttyivät, mutta mafian valta ei - kas kummaa - yltänytkään valtion rajojen yli. Jätteiden vienti Saksaan loppui alkuunsa, ehkäpä siksi koska siitä tuli kuluja. Miljoonat ihmiset kuitenkin jatkoivat jätteiden tuottamista ja ns. viralliset keinot ja kanavat olivat tukossa. Mafian valta on valtava mutta paikallinen. Jätekaaos oli valmis.
En usko hetkeäkään Italian "uuden" pääministerin Berlusconin mahdollisuuteen hoitaa asiaa kuntoon hänen lupauksistaan huolimatta, mutta tietenkin pientä kauneushoitoa hän saa aikaan. Ehkä se riittää vielä uuteenkin voittoon vaaleissa ja pitkittää hänen joutumistaan oikeuteen rikkomuksistaan - mahdollisesti se jopa pelastaa Berlusconin syytteiltä, jotka ehtivät mukavasti vanhentua hänen nauttiessaan syytesuojaa, jonka hän itselleen hankki hetimiten uudelleen valintansa jälkeen... Sattuipas sekin somasti! Ehkäpä uudelleenvalintaa auttoi se seikka, että Berlusconin hallussa on suuri osa Italian televisiokanavista, joilla hän sattui esiintymään taukoamatta ennen vaaleja? Italialaiset ovat saaneet sellaisen pääministerin kuin halusivatkin - täältä matkan takaa on niin helppo viisastella. Mutta vaalilupauksista puhuttaessa, Berlusconi lupasi puhdistaa Napolin ja sen hän myös näennäisesti tekee. Miten, se onkin jo toinen juttu. Sotilaat vartioivat uusia kaatopaikkoja, jotka täytetään napolilaisten jätteillä. Hyvä vai paha, riippuu katsojasta. Paikalliset uusien jätekasojen ääressä asuvat ovat käärmeissään mutta armeijaa vastaan on paha pullikoida. Ehkäpä suunnnitelma on kuitenkin järkevämpi kuin polttaa jätteet kaduille kuten tähän asti on tehty. Tuskin tämä on kuitenkaan Napolin jätekaaoksen viimeinen näytös ja saamme varmasti seurata sen vaiheita vielä vuosikausia.
© Nettikuvaa Napolista
Napoli nukkuu - Ruususen unta?
Jotkut asiat maailmassa eivät muutu, siltä ainakin tuntuu Etelä-Italiassa. Toistanko itseäni? Kyllä vaan toistankin ja toivoakseni tehokkaasti. Edellisellä Berlusconin valtakaudella mafia veti härskisti välistä sieltä sekä täältä, siis ihan joka puolelta. Valmiiksi rakennetut sairaalat seisovat tyhjillään, koska jotenkin kummasti rahat loppuivat juuri kun piti ostaa sinne välineet. Maantiesilloista puuttuu kummallisesti se viimeinen sata metriä, kun taas kerran valtion budjetoimat rahat loppuivat kesken. Tämä tahtoo sanoa, että rahoista jotenkin vain "katosi" hyvä osuus, eikä kukaan tiedä minne... Siis virallisesti. Eli kaikki tietävät, mutta on parempi olla sanomatta, mikäli haluaa elää vielä huomennakin. Valtion hallinto "rankaisee" syyllisiä eikä myönnä lisärahaa hankkeiden loppuun saattamiseksi. Kukahan siinä lopulta kärsii? Ymmärrän toki logiikan mutta vuosikausia tyhjinä seisovat valmiit ja tarpeelliset sairaalat saavat osaltani päänpudistuksia. Onpa taas helppoa olla näsäviisas!
Näistä asioistahan ei varsin saa puhua ääneen! Jokohan piankin on odotettavissa vieraita kotiovella vai mahtavatkohan odottaa kunnes pääsen paikan päälle? Kyllä elämä on jännittävää! Eteläisen Italian asukkaita ei naurattaisi, mutta itse uskallan nauraa päin naamaa mafiosoille - näin matkan päästä. Ehkäpä paikan päällä vielä hymy hyytyy, jos satun jonkun "mafioson" tapaamaan. Toivottavasti pysyvät kaukana! Ainakin minulla on ensikäden tietoa siitä, mitä paikkoja varsin tulee välttää. Tosin juuri niin en ole tehnyt. "Ei hullu ole häävi, on se meillä taikka Mäkeläs'" sanotaan meilläpäin - ilmeisesti aiheesta.
Oikeastaan minun piti toistella tässä jo aloittamaani mietiskelyä italialaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista ja siitä mielenkiintoisesta odotuksesta, mitä tällainen seka-seka-avioliiitto tuo tullessaan... Tällä seka-sekalla tarkoitan sitä, että puoliksi suomalainen ja puoliksi italialainen Nina menee naimisiin ihan paljasjalkaisen italialaisen Gennaron kanssa. Siinä sitä on kulttuurisekoitusta, mutta tässä tapauksessa annetaankin tasoitusta, ainakin minun mielestäni. Morsio-Nina on omaksunut kiitettävästi eteläitalialaisen kulttuurin perussävyn, joten en ennusta isompia ongelmia. Kuitenkin hänen tahtonsa oman uran luomiseen vastoin paikallisia perinteitä saattanee johtaa vähäistä suurempiin ristiriitoihin. Paljon riippuu sulhas-Gennaron sietokyvystä ja luonteen lujuudesta vastoin perinteistä naisenmallia. Kotoaan Nina on saanut rohkaisua uralleen mutta miten siihen suhtaudutaan häntä ympäröivässä äärimmäisen perhekeskeisessä maailmassa, kunhan - häiden jälkeen - on aika lasten tulla? Professuuri vai kotiäitiys - kumman Nina valitsee? Jännityksellä odotan; antaa ajan näyttää ja meidän osanamme on vain hyväksyä se valinta! Minunkin, vaikka olenkin emänäsäviisaas joka asiassa.
VIIMEINKIN PÄÄSTÄÄN SYÖMÄÄN!
(05.08.2008)
Kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta rakkauteni Italiaan on suuri.
Kuvittelen alkaneeni ymmärtää monia suomalaisesta mentaliteetista poikkeavia, italialaisuuteen kuuluvia asioita. Ne ovat kulttuurisidonnaisia ja joskus myös uskontoon liittyviä. Koetan olla avarakatseinen ja pyrkiä tarkastelemaan italialaisuuden syvintä olemusta ennakkoluulottomasti. Tuskin se on täysin mahdollista, koska minulla on vuosikymmeniä vanha oma kulttuurinen painolastini. Pikku hiljaa uskon kuitenkin pääseväni lähemmäs italialaista sielunmaisemaa.
Vaikka sen ja suomalaisen luonteen erilaisuus kirvoittaa joskus kärkeviäkin kommenttejani, niin en niitä kirjoita pahantahtoisesti vaan omasta mielestäni analysoiden näitä mainitsemiani kulttuurieroja. Moni italialainen on varmaankin eri mieltä, varsinkin erityisesti Lazion alueen eli Rooman alueella asuvat ihmiset, jotka uskovat, että antiikin Rooman historian perusteella he ovat ihmiskunnan, tai ainakin Euroopan kansojen vertailussa omasta mielestään kohtuullisen paljon sivistyneempiä ja näin muiden yläpuolella. Taas tuli yleistettyä mutta paha kyllä aiheesta. Rooman valtakunnan historiankin tähden uskallan olla päinvastaista mieltä. Kuitenkin perinteisen italialaisuuden eli lähinnä katolilaisuuden korkea kurssi näkyy varsinkin eteläitalialaisten elämässä päivittäin. Itsekin olen sitä päässyt todistamaan ja kuvaamaan, kuten alla näkyy.
© Seppo Mäkelä
Massaquanon kirkon Madonna palaa kirkkoonsa ruusunlehtisateessa
Pohjoisestakin Italiasta löytyy näitä hurmosgigoloita, jotka ainakin puheidensa mukaan hurmaavat vaikka Suomen presidentin antamaan Elintarvikeviraston Parmaan. Tarkoitan taas kerran Berlusconia, jonka jäljiltä ihmettelemme edelleenkin, mistä italialaisista juustoista niitä matoja mahtaa löytyä. Tuskin tulemme koskaan tässä asiassa yhtään viisaammiksi. No, asiaahan on Italiassa tutkittu vasta kolme-neljä vuotta, joten annetaan ajan kulua ja asian unohtua. Varmasti ne homeiset juustomatosetkin katoavat ajan kuluessa ja italialaiset juustot voidaan taas julistaa puhtaiksi. Ainahan sitä voi ajatella, että Mozzarellan madot ovat mukava proteiinilisä. Suomessa tätä ei varmasti olisi ymmärretty, jos Elintarvikevirasto olisi täällä. Samoin "mitättömistä" dioksiinijäämistä Napolin mozzarelloissa olisi Suomessa otettu heti herne nenään. Ne kulttuurierot! Viva gigolo Berlusconi, joka pelastat meidät ruokaskandaaleilta!
Vaikka osa italialaisista kulkisi kuinka "nenä pystyssä", niin yhdessä suhteessa annan heille sen helposti anteeksi. Italialainen ruoka on minunkin mielestäni ylimaallista ja kunnioituksen arvoista. Perinteinen (siis vanha tai vieläkin vanhempi) italialainen keittiö hellii minun makuaistejani. Jos voisin syödä "ulkona" aina kun haluaisin, niin italialainen ravintola saisi minusta asiakkaan useammin kuin ranskalainen, jota suuresti rakastan. Totta puhuen aion myös pysyttäytyä aidossa buffalomozzarellassa italianmatkoillani. Dioksiinilla tai ilman. Pelko pois ja tukka päähän, sanoi Berlusconi. Liittyyköhän tämä nyt tähän?
Myös Wagner, joka on täysin kyvytön keittiöhommissa, on tajunnut italialaisen ruoan lumovoiman. Toteutus kuitenkin saattaa ontua. Onneksi Viivillä on aina homma hallussa - vai mitähän meninkin nyt sanomaan? Hyvää ruokahalua!
© Juba Tuomola www.viivijawagner.net
TUTUSTU UUTISARKISTOON!
(01.08.2008) Vanhempia uutisia pääset lukemaan tästä. Sieltä löydät mm. Maltanmatkan kuulumiset ja paljon muuta!